Muutama kuva sekä sananen  (5.-19.7) Santorinin ihanalta saarelta, monen kerran jälkeen aina yhä vain suosikkimme, kaunis, karu ja kiehtova. Ylläolevan postikortin kuva on iki-ihanasta Oian kylästä jonka kapeat kujat ovat iltaisin täpötäynnä auringonlaskua ihailevia turisteja ympäri maailmaa. Usein myös hääpareja, jotka viettävät häitään saarella ja haluavat ikuistaa hääkuvansa taustaksi niin sanoin kuvaamattoman kauniin aurongonlaskun.

Alla taasen vielä kalpeanaamaiset matkalaiset ensimmäisen päivän illallisena olevan kala-aterian jälkeen ravintola Almirassa, kellonaika tuolloin noin 19.

Lämpötilat huitelivat lähellä neljääkymmentä astetta, uima-altaalla kului juomavettä vaikka välillä vilvoiteltiinkin.

Firan kaunista ja idyllistä kaupunkia ei voi olla kuvaamatta, talot ja pienet hotellit uima-altaineen on rakennettu Kalderan reunalle. Joka kesäisen matkan aikana käymme nauttimassa virvokkeita kaikessa rauhassa ja tunti, toistakin vain istutaan ja ihaillaan maisemaa.

Tällä kertaa kuvailin portteja, osa niin kauniita pitsisiä..

...ja toiset vain niin kauniita yksinkertaisuudessaan.

Nämä kauniit portit ovat kuvattu Firan kaupungissa sekä Oian kauniissa kylässä, muutamia kuvia tässä esitelläkseni, ehkä ensi vuonna kuvailen kauniita pieniä kappeleita joita saarelta löytyy lukuisia.

Tämä näkymä Kamarin kylässä olevan Saliveros nimisen kalaravintolan pöydästä ateriaa odotellessa. Monissa pienissä tavernoissa, joissa perheen jäsenet itse työskentelevät, ruoka oli aivan ihanaa. Sievä taverna sinisine pöytineen ja tuoleineen on yksi suosikeistamme.

Toinen hauska pieni perhetaverna oli To Kati Allo, vuoropäivinä kokkeina toimivat perheen isä ja äiti, heidän valmistama paikallinen ruoka oli herkullista. Tarjoilijana toimiva poika antoi luvan laittaa kuvansa blogiini. Paikalliset ihmiset syövät päivällistä meikäläisittäin melko myöhään, usein vasta noin klo 21 aikoihin. Meillä oli tapana lähteä ruokailemaan alkuillasta noin klo 18-19, Kreikkalaiset ystävämme useinkin ihmettelivät sikäläisittäin aikaista ajankohtaa. Jälkiruoaksi joka päivä erilainen drinkki Mango-baarissa, jonka baarimestarina toimiva Vagelis oli kyllä ammattinsa osaava, laitanpa alle kuvan viime perjantain luomuksesta, siis alla, Frozen strawberry, varsinainen herkku, jäiset mansikat, vähän rommia ja koneella jäiseksi soseeksi.

Mutta paluu arkeen on jo alkanut, mies pihalla jatkaa pihakiviprojektia, pyykinpesukone laulaa kodinhoitohuoneessa ja matkalla mukana olleista tavaroista osa palailee paikoilleen taas minun toimestani. Ennen lomamatkaa aloittamani sukkaneule ehkä jatkuu tänään saunan jälkeen ja lomalla aloittamani mekkoneule Sanni-tytölle valmistunee sen jälkeen, mekko on tarkoitettu syksymmällä päiväkotivaatteeksi joten se vielä ehtii.

Kauniita heinäkuun loppupuolen ilmoja toivottelen teille kaikille!