Ensimmäiseksi suuren suuret ja mieltä lämmittävät kiitokset edellisen päivitykseni pöytäliinani kommenteista!!

Ja sitten aiheeseen, eilen illalla on jälleen kerran kotiuduttu Santorinin ihastuttavalta saarelta. Koska matkojen määrä sinne lähentelee jo kymmentä niin laitanpa teille tähän pienen kuvakertomuksen erään lomapäivän patikkaretkestä saaren korkeimpaan asuttuun paikkaan, Pirgosin kylään. Ja tästä se alkaa:

Tuossa risteyksessä olevassa tienviitassa lukee Pirgos Kallistis, kiinnittäkää huomio yläreunan kaukaisuudessa näkyvään sievään episkopaaliseen kirkkoon, tästä matkaa huipulla oleville vanhan linnoituksen raunioille on noin 6km.

Matka ei ole kovin pitkä mutta ylöspäin talojen välissä mutkitteleva tie on yllättävän raskas +32 helteellä, kadulla onneksi kestopäällyste, ainoa harmi puuttuvat jalkakäytävät ja valtavat määrät päättömästi kaahailevien turistien kuljettamat skootterit ja nelipyöräiset "motot". Ylläolevan asutuksen ja alempana olevan kauniin sinikupolisen kappelin välillä oli viiniviljelyksiä joissa näkyi olevan jo sadonkorjaajia.

Ei ihan vielä puolessa välissä.

Kerrotaan että 80% Kreikasta otetuista valokuvista on otettu Santorinilla, sitä onkin vaikea olla uskomatta.

Siinä se kaunis kirkko punaisine tilikattoineen nyt on. Tämän jälkeen ylitettiin paikallisttain melko vilkas risteys ja parkkialue jonka jälkeen kavuttiin uskomattoman kapeita katuja tuonne ylös (näkyy kirkon takana ylä-vasemmalla).

Näitä kauniita pikku portteja ja -pihoja olisi tehnyt mieli kuvailla vaikka kuinka mutta kun ovat paikallisten yksityisasuntoja niin en todellakaan kehdannut.

 

Linnoituksen rauniot ovat todellakin ikivanhat ruohottuneet jäänteet mutta huipulla olevassa pikkuruisessa Cafe Francossa, jonka kapeaakin kapeammat jyrkät portaat tuntuivat menevän maan uumeniin, oli myös mukava ulkoterassi, jäimmekin nauttimaan virvokkeista ja katoksen suomasta varjosta:

Noin kolmesta kahvikupillisesta ja pullollisesta Bud......-olutta joutui pulittamaan n 20€, hinnan ymmärtää kun on kahvilalle kavunnut, ainoa kulkuneuvo ihmisen lisäksi lienee aasi jolla varastoja täytellään.

Alastullessa vielä muutama kuva, muistomerkki liittyy jotenkin linnoituksen historiaan ja allaoleva kappeli siinä aivan lähistöllä.

Tämä otos voisi olla vaikkapa postikortti, kuvaamiseen ei kuitenkaan ole käytetty tavallista digipokkaria kummenpaa laitetta:

Nyt on taas pakaasit purettu, mikä onkin matkustelun kenkuin puoli, arki alkaa hissukseen ja vielä on lomaakin jäljellä reilut 2 viikkoa.

Olen saanut lomani aikana kolme haastetta joihin palaan piakkoin. Kiitos sinulle jos jaksoit mukanani tuon pienen valokuvamatkan.